Made to love magic.

Olisi aidosti päästävä eroon internetin koukusta ja keskityttävä aidosti kirjoittamiseen ja lukemiseen. Ei lukijatilastojen kyttäämiseen, tylsänä ja tylsistyvänä. Tuo mokkulakin toimii niin hitaasti, että aikaa hukkuu odottamiseen. On löydettävä keino matkustaa. Kuka minulle siitä maksaisi?

Pahoinvointia, ääripäitä. Kaipaisin mökille rauhoittumaan. Ei ole mökkiä. Ei ole rauhaa.

Paras asia, minkä opin Paavo Westerbergin kirjoituskurssilla, oli kirjoittaa estottomasti. Vaikka kuinka häpeällisiä asioita. Muistan kuinka poskeni punoittivat juonta kertoessani. Menin sinne kuvitellen oppivani kirjoittamaan rakennetusti. Mutta Paavo olikin aivan toisella tavalla vieläkin loistavampi.

Mitä ihminen kaipaa ympärilleen on toisaalta erilaisia ihmisiä virikkeeksi, toisaalta ihmisiä, jotka tukisivat kasvua kohti sitä, mitä on. Ehkä siksi minulla on halu olla lähellä Manuelaa. Hän on luonut ympärilleen sen maailman.

Tämä on aidointa mitä minusta nyt saa. Se on hyvä, juuri näin.

Kaipaan pitkiä matkoja Helsinkiin ja takaisin. Junassa istumista ja ratikkaa Arabiaan. Koleita syyspäiviä, villatakkeja. Eikö elämä voisi olla juuri sellaista.

Tämän syksyn univormu on ollut mustat legginsit, villatakki ja maiharit. Mukavuus ennen kaikkea, rakkaat ystäväni, ilman että pistäisi kadulla erityisemmin silmään. Ainakaan liioitellun resuisuuden perusteella - vaikka käyttäisikin samoja vaatteita vaikka viikon putkeen... Ei sitä jaksa miettiä päivittäin mitä uutta keksisi pistää päälle, kun tietää vanhojen, hyväksi havaittujen yhdistelmien toimivan vieläpä erittäin mukavasti päällä. Lohtua pienistä asioista. Sellaista se on.

Vähän aikaa sitten havahduin kuitenkin siihen, että olin vähän kyllästynyt univormuuni.

Löysin uuden tilalle sinisistä samettihousuista ja äidin kesällä lahjoittamasta puolipituisesta villatakista. Kaivoin esille myös loppukesästä teettämäni hopealehtikorun. Pohjana ollut lehti on poimittu omin käsin Turun rautatieaseman puistosta.

Erityisen sumeita kuvia tähän vuoden aikaan, koska en oikein tykkää käyttää salamaa. (Ellen nimenomaan hae sellaista tietynlaista kylmää salamaefektiä - mitä harvemmin haen.) Sorry about that.

Some of you have seen these pictures before, but I haven't used them here yet. Photos by a friend of mine.

Haven't been taking much photographs lately. Haven't been foolin' around too much either. Instead, lots of films, studying at the library - and an occasional cuppa at some café with a friend. Lots of bubbling going on underneath the calm surface.

Got an obsession with mixed cultures and ethnicities going on too. Can't seem to (rather, wouldn't want to) take my eyes off those odd birds, dark girls with something familiarly "caucasian" in their features. Wonder why.

Last two pictures by a friend.

-99, ensimmäinen kamera, ensimmäinen filmirulla

Parasta on, kun saa kuvaan tallennettua henkilön sisimmän olemuksen. Ehkä siksi en ole vielä täysin hiffannut jujua elottomamman maailman kuvaukseen - kynnyskin sen yrittämiseen on suurempi. Ihmiset näkee jotenkin selkeämmin, vaikka niitä on useimmiten vaikeinta ymmärtää.