Made to love magic.

Minulla on edelleen syömishäiriö, mikä liittyy ahdistustiloihin. Tajusin sen juuri äsken. Ahdistustilani johtunevat siitä, etten pysty kanavoimaan olemustani minkään muun kautta kuin syömisen. Tai niin kuvittelen. Perusinhimillistä laiskuuttamme. En sentään enää ahdistu, kun menetän kontrollini mässyn maailmassa. En sentään entisissä määrin. Olen anteeksiantavainen, tiedän pystyväni parempaan. Kaikki on kehitysvaihetta ja minulla on luottamusta itseeni. Vaikka olen hetkittäin oikukas, ja sorrun, se on anteeksiannettavaa. Kokonaiskehitys ratkaisee. Käyn pohjalla, mutta olen oppinut nauttimaan siitäkin. Paras asia, josta olen luopunut on vahvuus (on ehdottomuus).

Kirjoitin perjantaiyönä Manuelalle sen viestin, jota olin hautonut niin monet vuodet. Aika oli tullut. Minulla on tunne, että meitä yhdistää niin moni muukin piirre kuin rakkaus samaan mieheen. T. oli puhunut minusta. Manuela muisti.

--

Manueloista puheen ollen, minulla on tosiaan käsikirjoitus elämälleni. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Se on aina ollut taustalla. Tunnen sen, vaikka te muut ette sitä voi nähdä, ette ehkä hulluuttani käsittää.

Oudolla tavalla seurasin käsikirjoitusta varten keksittyä loppua oikeassa elämässä. Kuin oikusta. Aivan. Ecuadorin sijaan päädyin vain naapurimaahan, mutta jännä, että sielläkin sattumalta aivan pari kilometriä Ecuadorin rajalle...

--

Piti käydä hakemassa kaupasta vähän ruokaa, mutta nappasin ensin kainaloon kameran ja muistilehtiön. Ensin oli päästävä puiston penkille istumaan. Puiston penkit lievittävät ahdistustani, kuten vuosien takaisten maalausvälineitteni näkeminenkin. Autiossa leikkipuistossa keinuminen kirkkaiden tähtien alla, missä valo on vihreää ja hengitys huuruaa. Kylmä metalli ohuiden hansikkaiden alla. Olin kai hetkeksi unohtanut.

(P.S. Parasta mielialaruokaa on tulinen aasialaisruoka sekä tuoreet mausteyrtit...)

Mikä on onnen salaisuus? Tunne siitä, että elämä on omissa käsissä. Olla riippumaton talouden heilahteluista, riippumaton yhteiskunnan tuesta; vapaa epätoivotuista siteistä, veloista; olla teoistasi vastuussa ainoastaan itsellesi, kenenkään muun määräysvallan ulottumattomissa.
...Vapaus on tunnekokemus. Vapaus on asennekysymys. Vapaus on elämänvalintoja ja päätöksiä.
[Lue koko teksti välivuosiblogistani]

Mansikkakerroskakku

Tänään olen:
- istuttanut ensimmäiset salaatin-, persiljan- ja kurkuntaimenet pieneen kasvipenkkiini
- tehnyt elämäni ensimmäisen raakaruokakakkuni (aiempia hätäisiä kokeiluja ei lasketa, vaikka tämäkin oli "lievän" improvisaation tuote; en ikinä osaa/halua seurata ohjeita...)
- syönyt aamiaiseksi kaurapuuroa, iltapäivällä kahta eri kaakkua
- juonut tavoistani poiketen mukitolkulla (pahaa) kahvia [note: joskus paha pikakahvikin on kahvia kuitenkin; vanhempien luo on hankittava kahvinkeitin]
- istunut p*rsiilläni tuntikaupalla koneen ääressä

Noin ei kyllä täällä "kotikaupungissa" tervehditä, mutta väliäkös tuolla. (Itse asiassa en enää edes tiedä, kuinka täällä kuuluisi tervehtiä.) Joka tapauksessa arki on tästä pikku hiljaa lähtemässä rullaamaan. Yritän sovittaa itseäni takaisin perheen arkeen. Olla astumatta muiden varpaille, olla ylittämättä vieraanvaraisuuden rajoja, olla olematta turhan itsekäs ja ajattelematon. Aavistan kuitenkin, että saan jossain vaiheessa kuulla, että minun pitäisi tehdä enemmän tuota tai tuota - että teen liikaa asioita itselleni.

On vaikea sovittaa itseään takaisin, joskus edes viikonlopuksi. Miten mahtaa käydä kokonaisen kuukauden?

Täällä on ollut kauniita lämpimiä kesäpäiviä ja olen ottanut niistä muuttopuuhien (tavaroiden järjestäminen, paikkojen siivoaminen) ohella kaiken irti. Eilen ostin pyöräilykypärän, ja voi sitä vapautta, kun uskaltaa päästää nyt fillarillakin todella menemään: vauhtihurma tuolla vaatimattomalla Tunturi Retki 6:lla. Ja kun säädin vihdoin satulankin oikealle korkeudelle, on polkeminen silkkaa riemua, kun rullaa, rullaa vaan. Mitäköhän kunnon, päivitetyllä retkipyörällä matkanteko olisi!

Koska hyvistä ruuista tulee parempi mieli, tässä otoksia päivän aamupalasta ja eilisen päivällisestä (toteutus tietenkin M.E. ja sisko); vaikka päivällinen oli kiireessä väkerretty (suoraan salilta kaupan kautta), tykkäsin, että ruoka oli siihen nähden maittavaa. Merilohi oli tarjouksessa, josta en voinut kieltäytyä, eikä muuta kuin lisukkeet sen mukaan: varhaisperunoita tillissä ja voissa, kermaviilikastiketta, kahta eri salaattia ja jälkiruoaksi niin ikään tarjouksessa ollutta brie'tä mansikoiden ja rypäleiden kera.

Ei yhtä esteettistä kuin I never skip breakfast -blogissa, mutta en minä täysverinen ruokabloggaajakaan ole. :)

Kesä on mansikoiden kulta-aikaa, vaikkakin tässä vaiheessa kesää kaikki kaupan olevat mansikat ovatkin Espanjasta kotoisin... Jotkut ovat ihan mutanttikokoisia!

Vi fortsätter med mat- och utflyttningstemana. Orkar inte skriva mycket, men en bild säger mer än tusen ord, ej? Men i stället för en, ni ska få flera! Hur bra är det!

morgongröt med blåbär och kamomillate (från igår)

blåbär-spenat-smoothie

bönor och spenat, låter läckert, vad? det var :)

Har inga möbler kvar här i lägenheten, inte ens en säng. Sover på golvet nu i en sovsäck för några dagar, tills jag och mina möbler blir återigen förenad.

leffasnacks: goji, cashew, chokladtranbär (karpalo) och papaya

Piti päivällä päästä ulos asunnosta, joten tein karkkikauppareissun P&S:ään. En mä joka päivä gojeja syö, niissä on vain tällä hetkellä hohtoa, vaikkeivät itsessään itse asiassa niin erikoisilta maistukaan - paitsi raakasuklaassa, nam!, kuin piparkakkumaustetta.

--

Mainitaan vielä se, että parin päivän punttisaliputki - ajallisesti lyhyet treenit (max. 40 min), mutta kovat painot käytössä - vaikuttaa ruokahaluun huomattavasti. Kun ei tahtoisi pari päivää harjoituksen jälkeen käsivarsiaan jaksaa nostaa edes venytelläkseen, tietää tehneensä jotain siellä salilla oikein. Pitää vain varoa, ettei nyt kuitenkaan myöskään liioittele syömisintonsa kanssa. :P

Viikon teemana on selvästi ruokailu, jonka toteutus on minulla hyvin vaihtelevaa (hyvin kausiluontoista eikä välttämättä noudata minkään oppikirjan mukaista kunnollista ateriarytmiä). Anyway, let's go with the flow.

Tuoretta pinaattia, appelsiinitäysmehua, 2 tl chlorellaa, 1 tl glutamiinia, jota sattui olemaan kaapissa jäljillä muinaisilta body-ajoilta; sen pitäisi auttaa palautumisessa ja ehkäistä lihasten kataboliaa, mikäli vielä muistan oikein. (Myönnetään vielä, että banaani olisi tässä sekoituksessa voinut pehmentää makua; vaihtoehtoisesti olisin voinut siivilöidä smoothiesta kasvikuidut pois tai edes säilyttää juomaa kylmäkallen läheisyydessä.)

Mansikkasmoothie: 1 kypsä banaani, 2 dl mansikoita, viipale sitruunaa (ilman kuoria), 1 rkl liotettuja pellavansiemeniä (liotusvesineen), 1 1/2 dl appelsiinimehua.

Kaurapuuroa marjoilla ja pellavansiemenillä - ja kyllä, myös ripauksella sokeria.

Päivällä keitin itselleni impromptu-kasviskeiton Vogelin liemikuutiosta, kaapissa lojuneista kuivasoijapaloista, sipulista, pakasteherneistä ja Lidlin pakastekuivatusta ruohosipulista. Menetteli, vaikkei ollut kovin kuvauksellinen ruoka, koska en viitsinyt keittää soijapaloja erikseen ja vasta viimeisenä lisätä keittoon. (Näin liemestä olisi tullut kirkas.)

Lisäksi aamupalaksi taisin juoda vielä yhden viherpirtelön, päivän mittaan olen napsinut aika kasan vitamiini- ja hivenainepillereitä, ja nyt illalla taisin vedellä muutamankin ruokalusikallisen raakaa kaakaorouhemättöä kookosöljyn kera, hups. Tankkauspäivä!

--

Olen itse asiassa vältellyt noita kasviskeitossa käyttämiäni kuivasoijapaloja sen jälkeen, kun kuulin, etteivät oikeastaan mitkään ei-fermentoidut soijatuotteetkaan ole kovin suositeltavia (päämäärieni kannalta; toisaalta olen lukenut muualtakin ei-fermentoidun soijan haittavaikutuksista tuota artikkelia ennen enkä ole lähes vuoteen käyttänyt esim. soijarouhettakaan), mutta nyt kun on muuton takia kaapintyhjennysviikot - ja halusin pitkästä aikaa kiinnittää huomiota myös proteiinin määrälliseen saantiin - muistin, että minulla oli niitäkin jossain kaapin perällä. Parempi kuitenkin vedellä napaan kuin heittää muuten aivan kelpoa ruokaa roskiin. Joissain maissa lapset näkevät nälkää.

Illalla laitan mung-papuja lävikköön itämään. Pavut ja niiden idut ovat erinomainen vegaaninen proteiininlähde.