Made to love magic.

Minulla on edelleen syömishäiriö, mikä liittyy ahdistustiloihin. Tajusin sen juuri äsken. Ahdistustilani johtunevat siitä, etten pysty kanavoimaan olemustani minkään muun kautta kuin syömisen. Tai niin kuvittelen. Perusinhimillistä laiskuuttamme. En sentään enää ahdistu, kun menetän kontrollini mässyn maailmassa. En sentään entisissä määrin. Olen anteeksiantavainen, tiedän pystyväni parempaan. Kaikki on kehitysvaihetta ja minulla on luottamusta itseeni. Vaikka olen hetkittäin oikukas, ja sorrun, se on anteeksiannettavaa. Kokonaiskehitys ratkaisee. Käyn pohjalla, mutta olen oppinut nauttimaan siitäkin. Paras asia, josta olen luopunut on vahvuus (on ehdottomuus).

Kirjoitin perjantaiyönä Manuelalle sen viestin, jota olin hautonut niin monet vuodet. Aika oli tullut. Minulla on tunne, että meitä yhdistää niin moni muukin piirre kuin rakkaus samaan mieheen. T. oli puhunut minusta. Manuela muisti.

--

Manueloista puheen ollen, minulla on tosiaan käsikirjoitus elämälleni. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Se on aina ollut taustalla. Tunnen sen, vaikka te muut ette sitä voi nähdä, ette ehkä hulluuttani käsittää.

Oudolla tavalla seurasin käsikirjoitusta varten keksittyä loppua oikeassa elämässä. Kuin oikusta. Aivan. Ecuadorin sijaan päädyin vain naapurimaahan, mutta jännä, että sielläkin sattumalta aivan pari kilometriä Ecuadorin rajalle...

--

Piti käydä hakemassa kaupasta vähän ruokaa, mutta nappasin ensin kainaloon kameran ja muistilehtiön. Ensin oli päästävä puiston penkille istumaan. Puiston penkit lievittävät ahdistustani, kuten vuosien takaisten maalausvälineitteni näkeminenkin. Autiossa leikkipuistossa keinuminen kirkkaiden tähtien alla, missä valo on vihreää ja hengitys huuruaa. Kylmä metalli ohuiden hansikkaiden alla. Olin kai hetkeksi unohtanut.

(P.S. Parasta mielialaruokaa on tulinen aasialaisruoka sekä tuoreet mausteyrtit...)

Sain netin ulkopuolella huolestuneen kuuloista palautetta taannoisesta Fineli-postauksesta. Tähdennetään vielä kaikille, että ravintoarvojen selvityksen taustalla ei ollut energiasisältöjen laskeminen. Kaloriuskonnosta luovuin jo aikoja sitten.

Tähdennetään vielä sekin, etten suinkaan koko ajan ole mehu- tai nesteruokavaliolla liikkeellä, ehei. Halusin kirjata tulevaisuutta varten satunnaisotoksia vaihtelevista päivistä ruokavalion kannalta. Näitä merkintöjä voi olla mielenkiintoista tutkia myöhemmin. Niiden ei ole suinkaan tarkoitus kuvastaa jokapäiväisiä ruokatapojani. Uskokaa pois, että BMI:ltään täysin terveen rajoissa liikkuva tyttönen syö kyllä muutakin kuin porkkanamehuja ja rehuja. ;) (Esim. siemenet, öljyt (lähinnä neitsytkookos- ja oliiviöljy), pähkinät, pavut ja linssit tarjoavat nekin kyllä tarvittaessa aika ruokaisia ravintoannoksia, ei hätää, rakkaat ystäväni! Puhumattakaan siitä, että toisinaan ei vaan voi vastustaa vuohenjuustoja ja öljyssä marinoituja aurinkokuivattuja tomaatteja tai taivaallisia raakaruokajälkkäreitä, jotka kaikki eivät todellakaan ole sieltä kevyimmästä päästä. Lisäksi minulle on aina maistunut hyvä ruoka, ja "valitettavasti" olen tainnut oppia matkan varrella kokkaamaan itsekin hieman "turhan maukkaita" ruokia - niin että "överit" ovat täällä hieman liiankin tuttu käsite...)

Madetolovemagic ei ole yhtenäinen ruoka- tai liikuntapäiväkirja, vaan lähinnä päiväkirjatyylinen, fiiliksen mukaan koostettu cocktail otoksia päivittäisestä elämästäni. Viime aikoina on vain ollut aika nostaa näitäkin puolia elämästäni esiin.

Ruoka, hyvin syöminen ja itsestään huolehtiminen on nautinto siinä missä kaikki muukin pieni luksus elämässä.

--

Vaikka myönnetään kyllä sekin, että nyt kun muutin kuukaudeksi takaisin vanhempieni nurkkiin, taitaa vanhemmille koittaa raskaat ajat. Tää on viettänyt nyt kiihkoissaan netissä tuntikausia yrittäen koostaa eri lähteistä edes jotenkin vakuuttavaa tietopakettia, miksi mun "terveysruokanatseilussa" on oikeasti järkeä. Vuosien aikana eri lähteistä kerääntynyttä tietoa on vain vaikea koostaa sellaisille, joilla ei välttämättä ole samaa pohjatietoa kuin itsellä. Voinko olettaa, että "kaikki" tietävät makro- ja mikroravintoaineista tai nopeiden ja hitaiden hiilihydraattien eroista? Miten perusasioista sitä oikein pitäisi lähteä liikkeelle? Tyttö on malttamaton. Aina olettanut, että tietyt asiat ovat kaikille itsestäänselvyyksiä, vaikkeivät ne tietenkään ole. Uskokaa nyt, että asia on näin. Ai miten? No, en mä jaksa selittää. Hirveä kiire eteenpäin. Siksi minusta ei ole kovin hyväksi opettajaksi.

Lisäksi en ole koskaan nähnyt asiakseni neuvoa muita heidän elämässään, vaikka tietäisin mielestäni asiat ehkä paremmin kuin joku toinen. (Sitten tietenkin on myös niitä, jotka tietävät asioista paljon enemmän kuin minä, ja heille myönnän mielelläni kaiken heille kuuluvan kunnian.) Väitteleminen vaan ei ole koskaan ollut mun juttu.

Ihan yhtä tyhjän kanssa nämä yölliset touhuni. Nuo paperit löytyvät huomenna aamiaispöydältä. Tuosta mihin ne jätin. Luultavasti vanhempia vain ärsyttää se, että tytär yrittää tuputtaa (hyvää tarkoittavia) ajatuksiaan aikuisemmilleen. Onneksi vanhemmat ovat kuitenkin sentään aina olleet avoimia mun "omaperäisille" (quote) kokkausajatuksille. Joistakin toteutuksista on jopa tykätty. Odottakaas vaan, kun todella pääsen vauhtiin...

Viikon teemana on selvästi ruokailu, jonka toteutus on minulla hyvin vaihtelevaa (hyvin kausiluontoista eikä välttämättä noudata minkään oppikirjan mukaista kunnollista ateriarytmiä). Anyway, let's go with the flow.

Tuoretta pinaattia, appelsiinitäysmehua, 2 tl chlorellaa, 1 tl glutamiinia, jota sattui olemaan kaapissa jäljillä muinaisilta body-ajoilta; sen pitäisi auttaa palautumisessa ja ehkäistä lihasten kataboliaa, mikäli vielä muistan oikein. (Myönnetään vielä, että banaani olisi tässä sekoituksessa voinut pehmentää makua; vaihtoehtoisesti olisin voinut siivilöidä smoothiesta kasvikuidut pois tai edes säilyttää juomaa kylmäkallen läheisyydessä.)

Mansikkasmoothie: 1 kypsä banaani, 2 dl mansikoita, viipale sitruunaa (ilman kuoria), 1 rkl liotettuja pellavansiemeniä (liotusvesineen), 1 1/2 dl appelsiinimehua.

Kaurapuuroa marjoilla ja pellavansiemenillä - ja kyllä, myös ripauksella sokeria.

Päivällä keitin itselleni impromptu-kasviskeiton Vogelin liemikuutiosta, kaapissa lojuneista kuivasoijapaloista, sipulista, pakasteherneistä ja Lidlin pakastekuivatusta ruohosipulista. Menetteli, vaikkei ollut kovin kuvauksellinen ruoka, koska en viitsinyt keittää soijapaloja erikseen ja vasta viimeisenä lisätä keittoon. (Näin liemestä olisi tullut kirkas.)

Lisäksi aamupalaksi taisin juoda vielä yhden viherpirtelön, päivän mittaan olen napsinut aika kasan vitamiini- ja hivenainepillereitä, ja nyt illalla taisin vedellä muutamankin ruokalusikallisen raakaa kaakaorouhemättöä kookosöljyn kera, hups. Tankkauspäivä!

--

Olen itse asiassa vältellyt noita kasviskeitossa käyttämiäni kuivasoijapaloja sen jälkeen, kun kuulin, etteivät oikeastaan mitkään ei-fermentoidut soijatuotteetkaan ole kovin suositeltavia (päämäärieni kannalta; toisaalta olen lukenut muualtakin ei-fermentoidun soijan haittavaikutuksista tuota artikkelia ennen enkä ole lähes vuoteen käyttänyt esim. soijarouhettakaan), mutta nyt kun on muuton takia kaapintyhjennysviikot - ja halusin pitkästä aikaa kiinnittää huomiota myös proteiinin määrälliseen saantiin - muistin, että minulla oli niitäkin jossain kaapin perällä. Parempi kuitenkin vedellä napaan kuin heittää muuten aivan kelpoa ruokaa roskiin. Joissain maissa lapset näkevät nälkää.

Illalla laitan mung-papuja lävikköön itämään. Pavut ja niiden idut ovat erinomainen vegaaninen proteiininlähde.

smooth recovery drink: 2 dl appelsiinitäysmehua, n. 5 pakastekuutiota pinaattia, 1 tl chlorellaa, 1 sinkkitabletti (Reformi)

Jatkan mehupaaston jälkeisen parin kiinteämmän ruoan päivän jälkeen nestemäisemmällä ruokavaliolla.

Päivän ruoat: aamupalapirtelö (½ omena, marjoja, pinaattia, appelsiinimehua), palautusjuoma (yllä), kasvisliemilounas, rooibosteetä, iltapalapirtelö (alla) ja lisäksi 2 kokonaista banaania.

2 dl appelsiinimehua, 1 dl mustaherukoita, 1 kypsä banaani, pinaattia, 1 rkl liotettuja pellavansiemeniä

Päivän aikana minuun siis upposi pussillinen (150 g) pakastepinaattia ja 3 kokonaista (yhteensä väh. 300 g) banaania. Huh.

Enhän minä näin joka päivä söisi, mutta nuo ruoka-ainemäärät saivat pohtimaan mm. kuinka paljon kivennäisaineita tuli päivän aikana tankattua (vai tuliko ollenkaan kuvitellunlaisesti). Siksi käännyin Finelin puoleen. Kirjasin valikoidusti ylös sellaisia aineita, joista ymmärrän jotain ja/tai joissa arvelen olevan jotain mielenkiintoista, johon haluan vielä myöhemmin palata. Täytyy vielä jossain vaiheessa selvittää, kuinka paljon kutakin ravintoainetta (esim. magnesiumia, sinkkiä, seleeniä) suositellaan päivittäisannokseksi. Joistakin aineista on ennestään suht hyvä käsitys (lähinnä vitamiineista), mutta monista hivenaineista minulla on hatarampi käsitys.

BTW: Veteraaniurheilija kirjoitti maanantaina aivan loistavan jutun D-vitamiinista urheilijoiden "doping"-aineena. Tätä en kyllä ennestään tiennyt, mutta kävisiväthän nuo löydöt toisaalta aivan järkeenkin...

--

Pinaatti (100 g)

Perusravintoaineet
laskennallinen energia 45 kJ/11 kcal
imeytyvä hiilihydraatti 0,4 g
rasva 0,3 g
proteiini 1,6 g

Hiilihydraattifraktiot
tärkkelys 0,1 g
sokerit 0,3 g
sakkaroosi 0,1 g
fruktoosi 0,1 g
kuitu 1,3 g
- josta veteen liukenematonta 0,9 g
- polysakkaridi, vesiliukoinen ei-selluloosa 0,4 g
glukoosi 0,1 g

Kivennäis- ja hivenaineet
natrium 320,0 mg
suola 815,4 mg
kalium 470,0 mg
magnesium 59,0 mg
kalsium 88,0 mg
fosfori 30,0 mg
rauta 1,3 mg
sinkki 0,9 mg
jodi(di) 1,0 mikrogrammaa
seleeni 0,3 mikrogrammaa

Vitamiinit
A-vitamiini 275,2 mikrogrammaa
D-vitamiini 0 mikrogrammaa
E-vitamiini (alfatokoferoli) 1,2 mg
K-vitamiini 270,0 mikrogrammaa
C-vitamiini 60,0 mg
folaatti 48,1 mikrogrammaa
riboflaviini (B2) 0,24 mg
tiamiini (B1) 0,11 mg
kobalamiini (B12) 0 mikrogrammaa
karotenoidit 7732,4 mikrogrammaa

--

Banaani (100 g, kuorittu)

Perusravintoaineet
laskennallinen energia 350 kJ/84 kcal
imeytyvä hiilihydraatti 18,3 g
rasva 0,4 g
proteiini 1,1 g

Hiilihydraattifraktiot
tärkkelys 4,8 g
sokerit 13,5 g
sakkaroosi 6,4 g
fruktoosi 2,7 g
kuitu 1,8 g
- josta veteen liukenematonta 1,0 g
- polysakkaridi, vesiliukoinen ei-selluloosa 0,7 g
glukoosi 4,4 g

Kivennäis- ja hivenaineet
natrium 0,3 mg
suola 0,8 mg
kalium 360,0 mg
magnesium 33,0 mg
kalsium 7,0 mg
fosfori 26,0 mg
rauta 0,4 mg
sinkki 0,2 mg
jodi(di) 1,0 mikrogrammaa
seleeni 1,0 mikrogrammaa

Vitamiinit
A-vitamiini 1,7 mikrogrammaa
D-vitamiini 0 mikrogrammaa
E-vitamiini (alfatokoferoli) 0,2 mg
K-vitamiini 0,50 mikrogrammaa
C-vitamiini 10,0 mg
folaatti 12,5 mikrogrammaa
riboflaviini (B2) 0,06 mg
tiamiini (B1) 0,04 mg
kobalamiini (B12) 0 mikrogrammaa
karotenoidit 29,7 mikrogrammaa

--

Joku voisi sanoa, että minulla on liikaa aikaa käsissä (ei ole, käytän sitä vain hyvin oudoilla tavoilla), mutta olen kyllä päivän aikana ehtinyt kokeilla, kuinka korkealle jalka voi "tanssiessa" nousta (aika korkealle), tehdä kunnon ylämäkisprintinkin sisältäneen lyhyen pääntuuletuskierroksen tuolla ulkoilmoissa, soitella ja kirjoitella aika moneen paikkaan erinäisiä asioita hoidellen, ja olla yhteydessä tulevan kesän huippukesäyliopiston tiimiläisiin! Huomenna jatkuu punttitreenillä ja toimistosta toimistoon -juoksuharjoituksilla. Jes!

mina lilla växter via min mobiltelefon

Nyt on niin syntisen hyvät sotkut, että taju räjähtää! Nimittäin: 1 rkl raakakaakaorouhetta, 1 tl täysruokosokeria ja pari teelusikallista neitsytkookosöljyä kupissa sekaisin, niin että ruokablogistanilaisittain om-nom-nom vaan!

"Syntisen" herkusta tietenkin tekee sokeri, vaikka täysruokosokeri on tietenkin parempi valinta kuin valkaistu. En tiedä mitä noin nopeat hiilihydraatit paaston jälkeen kuupalle mahtavat vielä tehdä, mutta syntistä ei ainakaan ole neitsytkookosöljy, jota nimenomaan halusin seokseen mukaan: se on hyvää - ja sillä huhutaan olevan useita terveydellisiä hyötyjä useimpiin muihin rasvoihin verrattuna. (Ensimmäisiä linkkejä, joka tuli vastaan asiaa viittausta varten googlatessa. Myös Kimberly Snyder, lukuisten muiden joukossa, on hehkuttanut neitsytkookosöljyä blogissaan useaan eri otteeseen, esim. tässä kirjoituksessa, jonka reseptiä minun on pitänyt jo piiitkän aikaa kokeilla. Ehkä tänä kesänä!)

Siinä on epämääräisessä järjestyksessä ainakin kahta salaattia, avomaankurkkua ja luultavasti pieniä persiljantaimia; en muista nyt tarkalleen, enkä osaa kuvasta tunnistaa, mutta ei huolta, kasvatuspurkeissa on kyllä tunnistuslaput!

Ja vielä jälkiruoan jälkiruoaksi kovan kaverin mustaherukkasorbetti: 2 dl jäisiä mustaherukoita, n. 1/4 sitruunaa mehuineen, lihoineen kaikkineen, puolikas omena ja jääkylmää vettä tehosekoittimessa sileäksi; pakkaseen hetkeksi, jäätymisen edetessä voi välillä sekoittaa sorbettiin vähän kuohkeutta. Kova kaveri tietenkin nauttii sorbettinsa sellaisenaan (maistoin, toimii sellaisenaankin), mutta tänään olin nynny ja ripottelin päälle vähän sitä samaa täysruokosokeria kuin edellä olevassa sotkussa käytin. Nyy... mutta nannaa oli!

--

Mehupaastosta sen verran, että kokemus oli erittäin kannustava. Niinkin kannustava, että haluan ehdottomasti tehdä sen toistekin, ja toistekin ja toistekin... Iho tuli jo neljän-viiden päivän jälkeen niin hyvään - ennen kaikkea tasaiseen - kuntoon, etten rehellisesti sanottuna muista, koska olisin nähnyt ihoni niin hehkuvan terveen näköisenä. En tiedä, johtuiko se sitten itse paastosta vai sitruunamehusta, jota samanaikaisesti ryhdyin hieromaan iholle iltaisin (rusketusta vaalentamaan), mutta tätä testataan vielä uudestaan. Kuten myös sitruunamehua, joka sekin tuntuu, kookosöljyn tavoin, toimivan ihmerohtona niin sisäisesti kuin ulkoisestikin käytettynä.

Lisäksi näytin paaston aikana aika sporttisen jäntevältä urheilijatytsyltä, niin hyvältä, että reisiäkin katsoessa tunsin katsovani aivan eri tyttöä kuin ennen paastoa. Päivittäinen pyöräretki kaupunkiin taisi pitää lihasmuistin kiitettävän aktiivisena; turpeisuutta katosi lihasten ympäriltä ja lihakset tulivat jaloistakin nätimmin esiin - vihdoinkin! Nyt tietenkin aloittelijana vedin paaston jälkeen klassiset "hiilariöverit" (taas), kuin olisin joku kisoihin tankkaava maratoonari ikään. Ja nyt on taas tilapäistä pöhöä (myös naisellisista "vaivoista" johtuen, on se muuten ihmeellistä asustaa naisvartaloa) mutta voin hämmentyneenä (ja salaa hieman voitonriemuisenakin) todeta, että vaaka näytti viisaria pitkästä aikaa lähempänä 55 kiloa kuin 60:tta. Tarkemmin ottaen 56,5 kg. Ja vaikka täytyy myöntää, etten edes halunnut punnita lähtötilannetta, ja vielä reilu viikko sitten arvioin lääkärille painoni 58-59 kilon hujakoille. "Kirjoita todistukseen vaikka 59..." Varmuuden vuoksi, ja todennäköisemmän tilanteenkin takia, ajattelin omatunto päässä hieman soimaten. Mutta mitä vielä! Kaikkea sitä itsestään kuvitteleekin.

Nyt en jaksa ruveta puimaan mehupaaston yksityiskohtia tarkemmin tai tekemään tarkempia jälkiarviointejakaan, mutta pidin paaston aikana kyllä ruokapäiväkirjaa, johon kirjasin vähän myös muita tekemisiä ja vointeja. Että paastosta ehkä vielä lähitulevaisuudessa myöhemmin!

P.S. Ilon Pisara -blogin Miia Saastamoinen kirjoitti sattumalta aivan hiljattain artikkelin elimistön puhdistautumistarpeesta, ja siinä kirjoittaa aito terveysalan ammattilainen. Suosittelen lukemaan jutun, se on sata kertaa paremmin kirjoitettu kuin naistenlehtien "tietopaketit".