Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Made to love magic.

hc-rawfoodjälkkärit [ja täysin aiheeseen liittymätöntä kuva-aineistoa]

mina lilla växter via min mobiltelefon

Nyt on niin syntisen hyvät sotkut, että taju räjähtää! Nimittäin: 1 rkl raakakaakaorouhetta, 1 tl täysruokosokeria ja pari teelusikallista neitsytkookosöljyä kupissa sekaisin, niin että ruokablogistanilaisittain om-nom-nom vaan!

"Syntisen" herkusta tietenkin tekee sokeri, vaikka täysruokosokeri on tietenkin parempi valinta kuin valkaistu. En tiedä mitä noin nopeat hiilihydraatit paaston jälkeen kuupalle mahtavat vielä tehdä, mutta syntistä ei ainakaan ole neitsytkookosöljy, jota nimenomaan halusin seokseen mukaan: se on hyvää - ja sillä huhutaan olevan useita terveydellisiä hyötyjä useimpiin muihin rasvoihin verrattuna. (Ensimmäisiä linkkejä, joka tuli vastaan asiaa viittausta varten googlatessa. Myös Kimberly Snyder, lukuisten muiden joukossa, on hehkuttanut neitsytkookosöljyä blogissaan useaan eri otteeseen, esim. tässä kirjoituksessa, jonka reseptiä minun on pitänyt jo piiitkän aikaa kokeilla. Ehkä tänä kesänä!)

Siinä on epämääräisessä järjestyksessä ainakin kahta salaattia, avomaankurkkua ja luultavasti pieniä persiljantaimia; en muista nyt tarkalleen, enkä osaa kuvasta tunnistaa, mutta ei huolta, kasvatuspurkeissa on kyllä tunnistuslaput!

Ja vielä jälkiruoan jälkiruoaksi kovan kaverin mustaherukkasorbetti: 2 dl jäisiä mustaherukoita, n. 1/4 sitruunaa mehuineen, lihoineen kaikkineen, puolikas omena ja jääkylmää vettä tehosekoittimessa sileäksi; pakkaseen hetkeksi, jäätymisen edetessä voi välillä sekoittaa sorbettiin vähän kuohkeutta. Kova kaveri tietenkin nauttii sorbettinsa sellaisenaan (maistoin, toimii sellaisenaankin), mutta tänään olin nynny ja ripottelin päälle vähän sitä samaa täysruokosokeria kuin edellä olevassa sotkussa käytin. Nyy... mutta nannaa oli!

--

Mehupaastosta sen verran, että kokemus oli erittäin kannustava. Niinkin kannustava, että haluan ehdottomasti tehdä sen toistekin, ja toistekin ja toistekin... Iho tuli jo neljän-viiden päivän jälkeen niin hyvään - ennen kaikkea tasaiseen - kuntoon, etten rehellisesti sanottuna muista, koska olisin nähnyt ihoni niin hehkuvan terveen näköisenä. En tiedä, johtuiko se sitten itse paastosta vai sitruunamehusta, jota samanaikaisesti ryhdyin hieromaan iholle iltaisin (rusketusta vaalentamaan), mutta tätä testataan vielä uudestaan. Kuten myös sitruunamehua, joka sekin tuntuu, kookosöljyn tavoin, toimivan ihmerohtona niin sisäisesti kuin ulkoisestikin käytettynä.

Lisäksi näytin paaston aikana aika sporttisen jäntevältä urheilijatytsyltä, niin hyvältä, että reisiäkin katsoessa tunsin katsovani aivan eri tyttöä kuin ennen paastoa. Päivittäinen pyöräretki kaupunkiin taisi pitää lihasmuistin kiitettävän aktiivisena; turpeisuutta katosi lihasten ympäriltä ja lihakset tulivat jaloistakin nätimmin esiin - vihdoinkin! Nyt tietenkin aloittelijana vedin paaston jälkeen klassiset "hiilariöverit" (taas), kuin olisin joku kisoihin tankkaava maratoonari ikään. Ja nyt on taas tilapäistä pöhöä (myös naisellisista "vaivoista" johtuen, on se muuten ihmeellistä asustaa naisvartaloa) mutta voin hämmentyneenä (ja salaa hieman voitonriemuisenakin) todeta, että vaaka näytti viisaria pitkästä aikaa lähempänä 55 kiloa kuin 60:tta. Tarkemmin ottaen 56,5 kg. Ja vaikka täytyy myöntää, etten edes halunnut punnita lähtötilannetta, ja vielä reilu viikko sitten arvioin lääkärille painoni 58-59 kilon hujakoille. "Kirjoita todistukseen vaikka 59..." Varmuuden vuoksi, ja todennäköisemmän tilanteenkin takia, ajattelin omatunto päässä hieman soimaten. Mutta mitä vielä! Kaikkea sitä itsestään kuvitteleekin.

Nyt en jaksa ruveta puimaan mehupaaston yksityiskohtia tarkemmin tai tekemään tarkempia jälkiarviointejakaan, mutta pidin paaston aikana kyllä ruokapäiväkirjaa, johon kirjasin vähän myös muita tekemisiä ja vointeja. Että paastosta ehkä vielä lähitulevaisuudessa myöhemmin!

P.S. Ilon Pisara -blogin Miia Saastamoinen kirjoitti sattumalta aivan hiljattain artikkelin elimistön puhdistautumistarpeesta, ja siinä kirjoittaa aito terveysalan ammattilainen. Suosittelen lukemaan jutun, se on sata kertaa paremmin kirjoitettu kuin naistenlehtien "tietopaketit".

kiveen kirjoitettu

30.04.2010 - 02:38 / Kategoriat: heart, light, nature, on the road, spring, trees, jkl

oh my god.

15.02.2010 - 13:38 / Kategoriat: about some days, beautiful things, nature, people

- photo from Signe Siemsen's blog (by her boyfriend)
Hän on niin kaunis!


Täällä sitä vaan taas haaveillaan. Kulutetaan kokonainen viikonloppu lattialla selällään maaten, valkoista kattoa tuijotellen ja liian myöhään valvoen (vahingossa, vannon), vaikka tarkoitus oli edes jossain vaiheessa tarttua siihen paksuun kielioppikirjaan.

Ajattelin kirjoittaa itselleni seinään kiinnitettävän lapun, jossa lukisi: Pull yourself together! (Ryhdistäydy.)

Nyt olisi paljon luettavaa, erityisesti sen takia, että jätin kolmatta viikkoa peräkkäin analyyttisen kieliopin luennon väliin - ja ajattelin kuitenkin tällä viikolla vielä mennä omaa ryhmääni aikaisempaan harjoitusryhmään. Ei sillä, ettenkö olisi toki pysynyt itsenäisestikin lueskellen muiden tahdissa. Tässä vain jää saamatta luennoilta hankittava luennoitsijan näkökulma aiheeseen.

päivän asu.

08.02.2010 - 22:34 / Kategoriat: about some days, day's outfit, good, nature, on the road, trees, winter

rehabilitaatio. vaikka en pystynyt heräämään ennen yhtätoista enkä mennyt kahdelta alkavalle luennolle suunnitelman mukaisesti. tänään paistoi sisäinen aurinko ja matkassa oli pientä maailmanihmettelijää. hieman seikkailijaakin. kotimatkalla iltahämärässä Snowpatrolin Chasing cars sai nuoren tytön haukkomaan henkeä ja silmänurkat kostumaan liikutuksesta. pohtimaan, onko keinoa säilyttää tämä herkkyys kaikkiin tuleviin vuosiin.

koulumatkalla kuljin kristiinankadun ja linnankadun kulman lähellä juhlapukuvuokraamon näyteikkunan ääreen pysähtyneen koululaisen ohi ja hymyilin ajatusta, että samastuin enemmän näyteikkunan tuijottajaan kuin kiireiseen ohikulkijaan.

mutta aina ei ole aikaa jäädä näyteikkunoita tuijottelemaan.

mutta minkälaista olisi, jos viettäisi kaiket päivät, kaiken ajan katsellen. pohdin tuota muutaman korttelinvälin ja yhden jalankulkijoiden punaisten liikennevalojen ajan.

kuljin tänään uutta oikopolkua pitkin. tämä suojainen metsäpolku keskellä keskeisintä turkua. vähän haukoin tällöinkin henkeä ja ihmettelin hetken.

my first photographs.

19.10.2009 - 06:15 / Kategoriat: beautiful things, nature, people, autumn

 

-99, ensimmäinen kamera, ensimmäinen filmirulla

 

Parasta on, kun saa kuvaan tallennettua henkilön sisimmän olemuksen. Ehkä siksi en ole vielä täysin hiffannut jujua elottomamman maailman kuvaukseen - kynnyskin sen yrittämiseen on suurempi. Ihmiset näkee jotenkin selkeämmin, vaikka niitä on useimmiten vaikeinta ymmärtää.