tku & friends
Kirjoittaja
M.E.
M.E.:n tunnepäiväkirja
- tai jotain sinne päin.
Kategoriat
Made to love magic.
uniform february
Kuvia helmikuulta:
Säännöllisessä omakuvien ottamisessa on se hyvä puoli, että pystyy tarkkailemaan pidempien jaksojen muutoksia itsessään. Pohdin sitä postausta ihon kuntoon vaikuttavista tekijöistä (lähinnä ruokavalion kautta tarkasteltuna). Kuvamateriaalia ainakin löytyy.
JKL
Kävin alkuviikolla Jyväskylässä. En ymmärrä miksi, mutta ystävä pyysi sieltä kuvia (suklaa on Ombaria Katriinan kaupasta):
--
Daddy, this is why I need a proper camera...
Syvyysulottuvuudet ja tarkkuus. Niin, missä pelaa?
(Joukossa jotain mitä ei saisi olla? Vinkkaa.)
kevään edistymistä - jäät sulavat, valo valtaa alaa
torstai 25. helmikuuta 2010 (Tehtaankadun ja Piispankadun risteyksessä)
Toivottavasti joku tallentaa filmille nämä päivät ja Aurajoen varren pastellinsävyiset talot, näissä kinoksissa. Kuljen tuulettomassa säässä, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, täällä pärjää takki auki -12 asteen pakkasessa. Yhdellä ohuella kerroksella ja villapaidalla. Kirjoittamaankin tarkenee kynsikkäissä. Matkalla yliopistolle.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Pitkänäperjantaina katselin Tuomiokirkkosillalta, kuinka jäät sulivat, virtasivat suurina jäälauttoina altani, ryskyivät yhteen alempana juoksua siinä kirjaston kohdalla. Myöhemmin päivällä siltaa toiseen suuntaan ylittäessäni jäämerestä ei ollut sitten enää tietoakaan.
En tiedä oliko se sitten se sillalla käynyt viima vai yleinen liikutus vai mikä, mutta tunsin siinä hetken seistyäni poskelle noruvan kylmän kyynelvanan, ja hämmennyin, ihan hyvällä tavalla. Jäiden lähdössä on jotain suurempaa, minkä äärellä tuntee itsensä kovin pieneksi, osaksi tätä kaikkea. Luulen, että se oli kiitollisuutta siitä, että sain olla todistamassa jotain niin upeaa. Pitkäperjantai veti kaupungin kadut muuten ihmeellisen autioiksi.
turun kadut.
Olin sunnuntai-iltana kävelyllä, kun tulin ajatelleeksi, etteipä ensi talvena tarvitse näitä loskakasoja katsella. Nostalgisointiin taipuvaisena ihmisenä kaivoin kännykän esiin ja päätin ikuistaa muutamia kuvia niitä hetkiä varten, kun haluan muistella miltä Turun kadut öisin näyttivät. (Ei pahalta. Minua jaksaa hämmästyttää ajatus, että kaikissa näissä kerrostaloissa, aivan keskusta-alueella, asuu satoja ja tuhansia ihmisiä. Satoja ja tuhansia elämiä piilotettuina kaikkiin näihin kolkkoihin rakennuksiin.)
Että jos Turun kadut eräinä päivinä tuntuvat tältä, niin tältä ne todellisuudessa toisina öinä näyttävät.
