Made to love magic.

Puiden lehvästöt kylpivät toukokuun lopussa vielä kymmenen aikaan rikkaassa auringonvalossa.

Se viimeisin löytö UFFin euronpäiviltä; sovittiin, että sisko saa pitää paidan.

Paikallisesta halpahallista hupia kesään. Innostuin vähän ostoksissa. Kaikki muu löytyi paitsi shakkilauta; vanha lauta on vanhemmilla jossain hukassa.

Vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että joudun itse työllistämään itseni kesäkuussa - joskin pidän vielä peukkuja erään osa-aikaisen etätyömahdollisuuden puolesta - ei kesäkuussa kyllä tekemisen puutetta tule olemaan. On hurja liuta asioita, joita olen suunnitellut tekeväni. Kaikkea sellaista, johon ei ole aiemmin voinut käyttää tarpeeksi aikaa: liikunta, ulkona leikkiminen, uusien pelien opetteleminen, vanhojen taitojen veresteleminen, piirtäminen, maalaaminen, kameralla räpsiminen, kirjoittaminen, kasvimaan hoitaminen, torilla asioiminen, tanssien opetteleminen, joogaaminen, ystävien luona vieraileminen... äidin käsikirjoituksen puhtaaksikirjoittaminen. Puhumattakaan kaikesta uudesta, minkä haluan vielä aloittaa. En voi millään ehtiä kaikkea neljässä viikossa! Mutta haluan!

Kesäkuussa aloitan uuden blogiprojektin. Se on alustusta Kolumbian-vuodelle, josta tulen myös pitämään omaa erillistä blogia. Eletään jännittäviä aikoja, ja tarvitsen kaikelle asialle asianmukaiset julkaisukanavat. :)

(Mitä ikinä tapahtui pelkälle pöytälaatikkoon kirjoittamiselle... Sitä sopii kysyä, niin.)

Aukioloaikojen suhteen epäonnekas kirpparireissu muuttui kirjasto- ja löytöretkeksi. Löytöretkeksi paikalliseen halpahalliin, jeea! Löydöt seuraavat myöhemmin, samoin kuin raportti kuluneista paastopäivistä (to & pe). Ne sitten kun jaksan/ehdin/kerkeän. Kotona (vanhempien luona) on yhtäkkiä niin paljon tekemistä!

mekko (second hand); aurinkolasit (Asos); kengät, wanhat (Dinsko)

housut, wanhat (mun!, Madonna); toppi (H&M?)

Sisko, korjaa, ollos hyvä, jos olen väärässä!

(Hitsin polvi, jota en tajunnut kuvanottohetkellä rajata ulos kuvasta...)

kuvittelin jo saavani unta, mutten sittenkään, sillä en saa mielestäni kuvia, sanoja, tarinoita, tunnelmia ja mielikuvia, unia. yksi lause.

m i n u l l a  o n  u n e l m a / s a i p - p u a - k u p l a -

 m a a - i l m a - s ta

hhah! hupsua. kuin olisin taas viisitoistakesäinen ja istuisin valokatoksen alla lämpimällä asvaltilla, tuijottelisin poutapilvistä taivasta, kuuntelisin talon sisältä stereoista soivaa nick drakea ja runoilisin pastellinsävyjä heijastelevista saippuakuplista (ja linnanmäen hattaroista). muistan sen runon ulkoa. mutten jaa runoa täällä. olen siihen aivan liian häveliäs ja kaino.

Haluaisin hankkia ensi kesäksi kaitafilmikameran, kerätä innostuneen, pienen kaveriporukan kasaan ja kuvata auringonsäteissä villinä ylöspäin kieppuvia, pastellinsävyisiä saippuakuplia, niin heleänsävyisiä, että niiden hempeydestä tulisi suorastaan ällöttävä olo. (En muuten "ikinä" käytä vaatetuksessa tai sisustuksessa puhtaita pastellinsävyjä; ne ovat makuuni liian ällöttäviä, mutta jostakin syystä siedän niitä - suorastaan kaipaankin niitä - saippuakuplissani.)

En tiedä, mistä nämä kuvat tulevat, mutta tässä on jotain mitä työstää - viimeistään sitten kesällä. Jolle on tietynlaisia, toisenlaisia, jopa kunnianhimoisia haaveita. Ei tietenkään mitenkään liittyen "kunnon" kesätöihin.

;)