Ymmärrän vihdoin, mistä kaikesta tässä on kyse. (Miksi pidän tätäkin henkilökohtaista blogia, yksityistä päiväkirjaa, miksi pyörittelen sellaisia ajatuksia kuin pyörittelen, mitä varten elämässä taistelen, jne. jne.) En perinpohjaisesti, en vieläkään, mutta yhä laajemmin ja laajemmin. Niin kuin maisema avautuu rajallisen näkökentän edessä, kun vain muistaa liikuttaa silmiään ja kääntää päätään horisontin edetessä.

(Minulla oli upea uusivuosi siskon ollessa kylässä.)

Tuntuu, että käyn vuosi vuodelta herkemmäksi. Kuitenkin tunnen itseni samalla voimakkaammaksi kuin koskaan. Luotto elämään on kova.

Katsoin juuri dokumentin amerikkalaisesta Taliferon perheestä, joka elää vuoristoseudulla luonnonmukaisen ja raa'an ruuan varassa. Se oli aika kotikutoinen, mutta pidin siitä kuitenkin, koska se osoitti minulle jälleen, että elämässä on vaihtoehtoja, kun on vain itse valmis tekemään töitä unelmiensa ja näkemystensä eteen.

Koko dokumentti löytyy täältä.

Vaikket jaksaisi katsoa tuota lähes kaksituntista dokumenttia kokonaan, suosittelen katsomaan ainakin kohdista 48:20, 76:00 ja 108:15 alkavat pätkät. Siinä on Elämän makua (vaikken itse välttämättä olisikaan minnekään vuoristoseudulle tästä piakkoin muuttamassa :)).