Heräsin aamulla uude(staa)n vakiintuneen tavan mukaan kahdeksan (tai puoli kahdeksan) aikoihin. Jäin muista aamuista poiketen kotiin, koska tuntui siltä. Ajatuksena oli, että kirjoittaisin aiemmin viikolla professorinkin kanssa keskustelunaiheena olleet apurahahakemukset (mutta se jää näköjään iltaan, kun näin innostuin blogaamaan). Jänniä juttuja menossa, toivon, että apurahahakemukset menevät läpi, tai edes jokin niistä. Sain kesästä alkaen pienen kirjeenvaihtajapestin erääseen verkkolehteen, pientä taskurahaa mulle. Eli JEE.

Tällä hetkellä onni lienee säännöllisissä elämäntavoissa (viime aikaisten tapojeni valossa kuka olisi minusta uskonut!): aikainen herätys, aamupala, lähtö yliopistolle, salille, lenkille, venytellen silloin kun siltä tuntuu, puolilta öin toivottavasti jo sängyssä ja rauhoittumassa. Ja tietokone kiinni yhdentoista aikaan, mikäli vain onnistuu. Se onnistuu silloin tällöin - vaikka eilen kyllä venyi yhteen saakka, myönnettäköön.

Olen pitänyt yöunia häiritsevän yliaktiivisen mielen kurissa fyysisellä rasituksella. Tällä hetkellä liikunta on melkeinpä elintärkeää riittävän unensaantini kannalta - ilman ruumiillista rasitusta en oikein saa unta. Se nyt todettiin hieman laiskana marras-joulukuun jaksona - vakavia häiriöitä uni- ja vuorokausirytmissä.

--

Eilen iltapalana oli raa'an elämäntavan mukainen ateria: porkkanapateeta, johon dippasin sellerinvarsia ja sinimailasen ituja. Olen kesästä lähtien pikku hiljaa omaksunut kaikenlaisia pikku juttuja tästä "hc-kasvissyönnistä", vaikken silloin vielä tarkoituksella kasvissyöjäksi ollut ryhtymässäkään. Nyt kun panostin kunnolliseen (mutta kohtuuhintaiseen) tehosekoittimeenkin, homma taitaa todella päästä vauhtiin.

Jälkiruoaksi oli jo aiemmin taivaalliseksi todettua avokadosuklaamoussea. Auringonkukansiemenillä! Nam.

Ei sillä, että olisin kokonaan friikahtanut hc-hippeilyyn. Maanantaina teki salin jälkeen mieli jotain vähän lihaisampaa, joten hain kaupasta kylmäsavulohisalaatin ainekset.

Elämän pieniä nautintoja. :)