Vain suomalainen voi tietää mitä suomalainen tuntee syvällä sisimmässään - vaikka laulaisi välillä englanniksikin. Stars, Editors, The National, Oasis, Ryan Adams, The Boss, Simon & Garfunkel, Abba, Queen, Eddie Vedder, Mew... ovat loistavia tiettyihin mielentiloihin, mutta kun kaipaa sitä jotain enempää...

R-699493-1149172894-789336.jpeg

kuva: drumdrum.net

Tässä vain muutamia (suomalaisia) bändejä, jotka ovat viime aikoina palanneet/ilmestyneet kuunneltujen listalle. Vaikka esimerkiksi Viola ei ole sieltä koskaan pidemmäksi aikaa poistunutkaan, toisten kohdalla on ollut jopa vuosien tauko.

  • Wojciech - Ystävät, toverit on edelleen kaikista julkaistuista albumeista rakkain. Vuosien jälkeen pystyn taas kuuntelemaan tätäkin (yhden miehen) bändiä
  • Viola - " only pop music can break your heart", rakkautta ensimmäisellä näkemällä, tosirakkautta Tearcandyn ensikuuntelun jälkeen.
  • Mummypowder - Consternation! Uproar!:ssa on vain jotain, jotain, jotain, mikä iskee minuun joka nuotin ja sävelen iskulla.
  • Magenta Skycode - toinen hengensalpaaja; erityisen voimakkaat keikkakokemukset elävät yhä vavahduksina ruumiissani, ilotulet verkkokalvoillani, äänivallit, jotka panevat haukkomaan henkeä. Niin voimakas kokemus, että |||||-albumiin on mahdotonta tarttua kuin muutaman kerran vuodessa.
  • Starflower - sääli, että vasta You Kingin (ja sen huikean videon) myötä olen herännyt tämän ryhmän parhauteen.

Hitsi, kun rupesin miettimään luetteloa ulkomaisista bändeistä ja muusikoista, huomasin, että kyllä sitä musiikkia löytyy lähes joka mielentilaan ulkomailtakin. Se ei kuitenkaan kumoa sitä, mitä juuri sanoin suomalaisesta musiikista.

Olen tietyssä mielentilassa, mikä vaatii Tätä eikä mitään muuta.

Indienysväily on tehnyt pienimuotoisen paluun. :) Vaikka taidan tosin olla nykyskenestä hieman pihalla, ainakin verrattuna tosi-indiehipsteriin.

NP: Mummypowder - Not Funny Anymore (Spotify-linkki)