Yksi juttu vielä - muutaman päivän takaa - katsoin tämän alunperin erään ystävän livejournalista (jonne en voi linkittää):

Se oli silloin 60-luvulla, kun kaikki naiset puhuivat pehmeillä, sointuvilla äänillä (vain mielikuvissani tietenkin), ja sitä pidettiin viehättävänä ja puoleensavetävänä. Puhua juuri kuiskausta kuuluvammalla äänellä.

Toista se on nykyään. Kova maailma kovettaa, äänetkin terävämmiksi. Viiltäviksi.

Nyt oikeasti sinne kirjastoon ennen kuin se ehtii mennä kiinni.