Aurinkoinen perjantai-ilta. Aamulla lenkki pidemmän kaavan mukaan: spurtit odottavaan Föriin edes takas (toivon spagetilta tuntuvien jalkojen heräävän pikkuhiljaa, eivätkä ne herää, ellei niitä vähän pakota), yliopistolle hakemaan piirtoheitinkalvoja lainaan ja takaisin. Inhottavan laiskaksi käynyt kroppa, kun ei ole vähään aikaan todella käyttänyt jalkojaan. Kyllä niitä vaan voi myös lenkillä laahata perässään... ja kuinka olisinkaan tahtonut.

Aamulenkki tuntui kuitenkin vasta herätykseltä. Sain päivällä jonkin verran aikaan myös opiskeluhommia. Tulin nyt kotiin sulattelemaan päivän tähän mennessä ainoaa ateriaa (lohisalaatti tuossa viiden pintaan, painotus taisi todella olla sanalla lohi, huh, kevyempikin annos olisi riittänyt) - ei vain ole ollut nälkä, sillä jo pidemmän aikaa on muutenkin ollut inhan tukkoinen olo. Herätyksestä lounaaseen saakka elin hyvin sitruunalla terästetyllä vedellä.

Ajattelin ehtiä tekemään illalla vielä yhden lyhyemmän lenkin. Silloin kun jaksaa - pakko painaa. Hymy huulessa tietenkin!