torstai 25. helmikuuta 2010 (Tehtaankadun ja Piispankadun risteyksessä)
Toivottavasti joku tallentaa filmille nämä päivät ja Aurajoen varren pastellinsävyiset talot, näissä kinoksissa. Kuljen tuulettomassa säässä, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, täällä pärjää takki auki -12 asteen pakkasessa. Yhdellä ohuella kerroksella ja villapaidalla. Kirjoittamaankin tarkenee kynsikkäissä. Matkalla yliopistolle.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Pitkänäperjantaina katselin Tuomiokirkkosillalta, kuinka jäät sulivat, virtasivat suurina jäälauttoina altani, ryskyivät yhteen alempana juoksua siinä kirjaston kohdalla. Myöhemmin päivällä siltaa toiseen suuntaan ylittäessäni jäämerestä ei ollut sitten enää tietoakaan.
En tiedä oliko se sitten se sillalla käynyt viima vai yleinen liikutus vai mikä, mutta tunsin siinä hetken seistyäni poskelle noruvan kylmän kyynelvanan, ja hämmennyin, ihan hyvällä tavalla. Jäiden lähdössä on jotain suurempaa, minkä äärellä tuntee itsensä kovin pieneksi, osaksi tätä kaikkea. Luulen, että se oli kiitollisuutta siitä, että sain olla todistamassa jotain niin upeaa. Pitkäperjantai veti kaupungin kadut muuten ihmeellisen autioiksi.
