Re: Mitä tarkoittaa illuminati?
nykyään illuminati on joukko ihmisiä jotka luulevat olevansa viisaita, ja ohjaavat rahaliikennettä. He pitävät vallan itsellään muista piittaamatta. joka samalla ylläpitää epätasapainoa joka juoksuttaa meitä pyramidin pohjalla. heidän tapansa toimia johtaa sotiin, sillä eiväthän ne aseet puissa kasva. rahan markkinat ovat aseiden markkinat ja ihmiskunnan mätä kohta, eli korruptoituneet politikot ja pankkijärjestelmä. raha on aina velkaa.
Klikkasin huvikseni siskon tietokoneelta esiin kirjanmerkeistä sanakirja.org, etusivulta esille yhden keskustelun "Nyt keskustelussa"-otsikon alta. Luin vasta Coelhon Paholaisen ja neiti Prymin, jossa toinen kirjan päähenkilöistä oli asetehtaan omistaja. (Ei paha, ei hyvä, tunnollinen, mutta sattumalla - vai enkeleillä ja paholaisilla? - oli asetehtaan omistajalle elämästä opetettavaa. Miksei vaikka se, ettei tässä elämässä ole järkeä. Vai onko kaikki yhtä koettelemusta, testiä toisen perään, kaikki "hyvä", kaikki "paha"; voimmeko todella arvottaa kohtalomme käänteet?)
Tuli vain mieleen.
Käväisimme eilen kirjastossa (+ kehitin filmit, kävimme H&M:ssä, jossa sovitimme vaatteita, ostin bikinialaosan ja 7-osaisen sukkapaketin). Että jospa sieltä löytyisi Kolumbia-aiheinen matkaopas. Ei löytynyt, mutta löytyi Chen (Guevara) tuotantoa. Moottoripyöräpäiväkirjan jatko-osaa oli kaksinkappalein hyllyssä, mutta itse Moottoripyöräpäiväkirjaa piti kysyä tiskiltä - sitä pidetään Lohjan kirjastossa varastotiloissa.
Lainasin Moottoripyöräpäiväkirjan Che Guevaran syntymäpäivänä (14. kesäkuuta).
Heti kirjan johdanto osui minussa johonkin, joka resonoi niin, että englanniksi on tunteelle ilmaisu "strike a chord in me". (Google löytää ilmaisulle "strike a chord with me" lähes kymmenkertaisen osumamäärän; mutta minunkin suosimalle prepositiolle löytyi osumia tarpeeksi monta tuhatta. Käytän ensin mainittua ilmaisua mieluummin, vaikka siinä väärin tekisinkin.)
Sitä minä vain, että kaikelle löytää yhdistävät tekijänsä ja maagiset kohtalonoikut, kyllä. Kenen syntymäpäivänä sinä olet syntynyt?
--
En koe lukevani tällä hetkellä edes paljon. (En niin monia kirjoja kuin minulla olisi kiinnostavien listalla.)
Mutta kun tartun kirjaan, sivut kääntyvät 50-70 sivua yhdellä istumalla, kirjasimen koosta riippuen. Kirjansivuissa imua, pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, miten kaikki päättyy, mikä on kirjan kertomus kokonaisuudessaan. Tuntuu, että lukuvauhti on ajallisestikin mitattuna hurja. En ole koskaan pitänyt itseäni nopeana lukijana, päinvastoin jopa hitaana - mutta nyt sitä kai täytyy myöntää olevansa vauhtihirmu. Hävettää, etten kunnioita kirjoja suomalla niille aikaa, kuin sen ohikiitävän hetken. Sunnuntaina aloitin Aavikon kukan, jonka ostin Stockmannin kesäpokkaripöydästä lähtöpäivänä. (Mielenkiintoista lukea afrikkalaisen tytön tarina; kuinka aavikolta polku johtaa länsimaalaiseen elämään? Kiinnostavaa ei todella ole länsimaihin päätyminen, vaan kertomukset aavikolta ja afrikkalaisten suurkaupunkien sekasorto.)
Juuri tätä haluan tehdä. Lukea, kokea, näkeä, syventyä. Sisäistää. Ymmärtää. Kulutin Turussa viimeisenä päivänä yksin aikaa, kun en halunnut jättää kaupunkia vielä. Menin kirjastoon, kävelin sanomalehtihyllylle ja valikoin lehtiä eri maakunnista. Pidän siitä, mitä paikallislehdet kertovat elämästä, ihmisistä ja näkemyksistä eri puolilla Suomea. Lohjalla ilmestyvä Länskäri on edelleen yhtä masentavan takapajuinen, tasapaksu, harmaa, kolumneja kirjoittaa toisesta lehdestä eläkkeelle jäänyt toimittaja harrastuksekseen... Eihän sellainen elämä (se mistä Länsi-Uusimaa kertoo) väärin ole, ei - muttei tätä paikka ole tehty minulle. Ei. Ihmekös, etten ole koskaan täällä viihtynytkään.
Luen sanomalehtiäkin aivan eri silmin kuin koskaan ennen. Joka hetkessä on elämästä opittavaa, ja tiedonjano on kova.
En ehkä käytä yhteen asiaan pitkiä aikoja kerralla (en edes pysty keskittymään niin kauan*, en enää edes yritä, jos rehellisiä ollaan), mutta intensiteetti hetkessä on aivan uudella tasolla.
*) vaikka toisaalta se riippuu myös aiheesta
