Noin ei kyllä täällä "kotikaupungissa" tervehditä, mutta väliäkös tuolla. (Itse asiassa en enää edes tiedä, kuinka täällä kuuluisi tervehtiä.) Joka tapauksessa arki on tästä pikku hiljaa lähtemässä rullaamaan. Yritän sovittaa itseäni takaisin perheen arkeen. Olla astumatta muiden varpaille, olla ylittämättä vieraanvaraisuuden rajoja, olla olematta turhan itsekäs ja ajattelematon. Aavistan kuitenkin, että saan jossain vaiheessa kuulla, että minun pitäisi tehdä enemmän tuota tai tuota - että teen liikaa asioita itselleni.

On vaikea sovittaa itseään takaisin, joskus edes viikonlopuksi. Miten mahtaa käydä kokonaisen kuukauden?

Täällä on ollut kauniita lämpimiä kesäpäiviä ja olen ottanut niistä muuttopuuhien (tavaroiden järjestäminen, paikkojen siivoaminen) ohella kaiken irti. Eilen ostin pyöräilykypärän, ja voi sitä vapautta, kun uskaltaa päästää nyt fillarillakin todella menemään: vauhtihurma tuolla vaatimattomalla Tunturi Retki 6:lla. Ja kun säädin vihdoin satulankin oikealle korkeudelle, on polkeminen silkkaa riemua, kun rullaa, rullaa vaan. Mitäköhän kunnon, päivitetyllä retkipyörällä matkanteko olisi!

Koska hyvistä ruuista tulee parempi mieli, tässä otoksia päivän aamupalasta ja eilisen päivällisestä (toteutus tietenkin M.E. ja sisko); vaikka päivällinen oli kiireessä väkerretty (suoraan salilta kaupan kautta), tykkäsin, että ruoka oli siihen nähden maittavaa. Merilohi oli tarjouksessa, josta en voinut kieltäytyä, eikä muuta kuin lisukkeet sen mukaan: varhaisperunoita tillissä ja voissa, kermaviilikastiketta, kahta eri salaattia ja jälkiruoaksi niin ikään tarjouksessa ollutta brie'tä mansikoiden ja rypäleiden kera.

Ei yhtä esteettistä kuin I never skip breakfast -blogissa, mutta en minä täysverinen ruokabloggaajakaan ole. :)

Kesä on mansikoiden kulta-aikaa, vaikkakin tässä vaiheessa kesää kaikki kaupan olevat mansikat ovatkin Espanjasta kotoisin... Jotkut ovat ihan mutanttikokoisia!