Ehkä pohjoisen tyttö

elää vuodenaikojen mukaan,

myös kaukana kotimaastaankin;

täällä, missä vuodenajat muistuttavat kaikki toisiaan.

Ja tahtomattaan silti

horrostaa talvet, ja valmistautuu keväällä kukintaan.

Lepää, kerää voimavaroja,

ammentaa surumielensä tyhjiin antaakseen

kesän täyttää arkkunsa elämällä ja ilolla.

Syksyllä hän jaksaa kesän sadolla,

arkkuun kerätyllä innolla.

Ja talven kuukausiksi

taas rauhoittuu

pirtin sisään tyynykasojen,

lämpimien tuoksujen alle.

 

--

Silmät painavat ja annan suosiolla raskaan pään painua kutsuvasti sohvan päälle asetetuille pehmoisille tyynyille.