"Mitä kauneuden haaskausta tuollaiseen luonteeseen", tunnen syytökset niskassani. Pitäisi olla menevä ja naurava, tarttua flirttiin, päästää peto irti ja ties mitä muuta.

Hämmästytän näemmä ihmisiä vakavuudellani. Näin minulle suoraan sanottiinkin eilen yöklubista poistumisen jälkeen, kuin se olisi joku pahe, ennen kuin muut ehtivät jatkaa matkaa jatkobileisiin ja minä tehdä päätöksen ottaa taksin kotiin. Helpottuneena, myönnän, siihen että tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän mitä haluan. En osannut loukkaantua syytöksestä, vaikka sitä yritettiinkin erityisesti hieroa naamaani koko seurueen edessä.

Kai minä sitten olen vaikea ja vaivautunut enkä jaksa teeskennellä, että näkisin ympärillä tapahtuvassa jotain järkeä tai mielenkiintoa. Järjestä viis, ihmiset ovat hyvin vähän järjellisiä olentoja käytännössä, mutta mielenkiintoa en ainakaan lähde teeskentelemään - ellen voi ottaa tilannetta huvittavana sosiaalisena kokeena, mutta siitäkin katoaa mielenkiinto tietyn ajan jälkeen.

En jaksa teeskennellä, ettei minua vaivaisi tanssia vapautunutta teeskennellen jonkun sellaisen kanssa, jonka seurassa en edes halua olla vapautunut. En halua heittää kyteviin liekkeihin polttoainetta. Jos minut jätettäisiin rauhaan, voisin olla hyvinkin vapautunut.

Tämä asetelma laittaa minut samanaikaisesti vakavaksi ja huvittuneeksi. Miettimään onko vika minussa vai onko ympäristössä todellakin jotain aika absurdia.

Mutta käärin muuten eilen ensimmäisen onnistuneen tupakkasätkäni.

--

 

Kai mun pitäis olla
tosi vaarallinen
kiehtova ja vaikee
Ei niin tavallinen

Että miellyttäisin teitä
että miellyttäisin sua
Mutta kun ei oikein jaksais
vuoksesi vaivautua

Egotrippi sanoittaa tuntojani aika täydellisesti. Vaikka seuraavallakin.