Näin viime yönä unta kotiini tunkeutuvasta, hallitsemattomasta lapsi- tai koululaiskatraasta opettajineen kaikkineen. Unessa otin yhden tytön ärtyneeseen puhutteluun. Tivasin, mitä he tekivät kodissani ja mistä oli kyse, varmasti hyvinkin tuohtuneen näköisenä. Kesken kaiken tajusin, kuinka rumaksi olin muuttunut, kovaksi ja säälimättömäksi. Sydämettömäksi suorastaan. Eihän puhuteltava tyttö voinut olla kaikistä metelijöitsijöistä vastuussa. Niin pikkuinenkin vielä, että hänen oli varmasti vaikea ymmärtää tuohtumukseni syytä. Tunsin itseni häpeällisen barbaariseksi ilmestykseksi avautuessani viattomalle lapselle niin...

Tulkitsen uneni ahdistuksen niin, etten ole ollut elämässäni viime aikoina yhtä lempeä ja suvaitsevainen kuin on oma ideaalini, ja olisi varmasti ollut syytä olla paljonkin lempeämpi tiettyjä asioita ja ihmisiä kohtaan - vaikkakin ajatukset olisivat jääneet vain ajatuksiksi. Olen toki vain inhimillinen ja ylpeäksi käyvä aikuinen. Naurettava ja lapsellinen ilmestys tällainen Aikuis-hahmo perin juurin jo itsessään.

Kun itse puhuu ymmärryksen ja myötätunnon puolesta, kuinka olen voinut alentua suhtautumaan niin ylenkatseisesti muihin. Se jaksaa hämmästyttää ja näköjään pelästyttää minua, painajaiskuviin saakka...