Silitin vastahankittuja verhoja antaumuksella muutamia tunteja. Välissä söin raakaa kalaa (sushia ja sashimia), kuuntelin musiikkia ja istuskelin lattialla ihmettelemässä. Verhojen laittamisen jälkeen hain kaupasta vähän suklaata sulattaakseni niistä kastikkeen makeiden mangoviipaleiden päälle.

Matkalla vatsalihakset ja vetreät, (liiankin kauan) levänneet jalat pyysivät tekemään matkasta kirmaisun, joten kirmasin osan matkasta, heiluttelin kangaskassia ja tunsin itseni jotenkin, tietyllä tapaa, taas onnelliseksi pikkutytöksi, kun kuljin öisen Mannerheiminpuiston läpi. 

Kotiin palattuani sulatin suklaat ja rupesin katselemaan alkuvuotena kertyneitä kuvia läpi.

Tänään päätin viisveisata valon rajallisuudesta ja kokeilla, miten pienen pokkarin manuaaliasetuksilla (ja yksinkertaisen kuvankäsittelyohjelman kanssa) pystyy leikkimään.