Olisi aidosti päästävä eroon internetin koukusta ja keskityttävä aidosti kirjoittamiseen ja lukemiseen. Ei lukijatilastojen kyttäämiseen, tylsänä ja tylsistyvänä. Tuo mokkulakin toimii niin hitaasti, että aikaa hukkuu odottamiseen. On löydettävä keino matkustaa. Kuka minulle siitä maksaisi?

Pahoinvointia, ääripäitä. Kaipaisin mökille rauhoittumaan. Ei ole mökkiä. Ei ole rauhaa.

Paras asia, minkä opin Paavo Westerbergin kirjoituskurssilla, oli kirjoittaa estottomasti. Vaikka kuinka häpeällisiä asioita. Muistan kuinka poskeni punoittivat juonta kertoessani. Menin sinne kuvitellen oppivani kirjoittamaan rakennetusti. Mutta Paavo olikin aivan toisella tavalla vieläkin loistavampi.

Mitä ihminen kaipaa ympärilleen on toisaalta erilaisia ihmisiä virikkeeksi, toisaalta ihmisiä, jotka tukisivat kasvua kohti sitä, mitä on. Ehkä siksi minulla on halu olla lähellä Manuelaa. Hän on luonut ympärilleen sen maailman.

Tämä on aidointa mitä minusta nyt saa. Se on hyvä, juuri näin.

Kaipaan pitkiä matkoja Helsinkiin ja takaisin. Junassa istumista ja ratikkaa Arabiaan. Koleita syyspäiviä, villatakkeja. Eikö elämä voisi olla juuri sellaista.