Tänään tunsin itseni tosi tavikseksi.
Otin nimittäin opiskelijaravintolassa lounaalla lautaselle riisiä, lohipyöryköitä (joiden lihapitoisuudesta minulla on epäilyjä, puhumattakaan ruokaloiden ruokien usein sisältämästä arominvahventeesta) tillikastikkeineen ja täytin puolet lautasesta salaattipöydän antimilla, jotka eivät sisältäneet itse asiassa ollenkaan mitään aidosti vihreää. Onneksi tarjolla ollut porkkanaraaste ja linssilisäke on minunkin silmissäni aidosti pop.
Voimaa kovasta raudasta (ja sinkistä)
Tenttikauden päättymistä juhlistin pumppaamalla aamupäivällä kuntosalilla hötöksi käyneeseen ylävartaloon (käsivarsiin, haukkaan) vähän voimaa kovasta raudasta. Tein sen minkä jaksoin, kunnes keho sanoi stop paljastamalla itsessään pahoinvoinnin merkkejä. Koko treeni jäi suosiolla 30 minuutin pituiseksi. Huomenna on vuorossa vähän lisää treeniä niille ylävartalon lihaksille, jotka jäivät vähemmälle huomiolle (yläselkä) ja perusteellinen keskivartalohoito. Torstaina ajattelin antaa vähän kyytiä jalkalihaksillekin, ennen kuin vetäydyn loppuviikoksi kuntosalimaailman ulottumattomiin Maailmanvaihdon toukokuun valmennusleirille.
Osittain kuntosalitreeniin ja osittain vastaheränneeseen sinkkitietoisuuteeni* liittyen suunnittelin muutenkin hetkeksi löysääväni pipoa ruoan raa'an vegaanisuuden suhteen.
Tarkoitus oli valita ruokalassa jopa punaista lihaa sisältävä ruoka, mutta kun katsoin tarjolla ollutta jauhelihamössöä, epämääräiseltä näyttävät lohipyörykätkin tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta.
Iltalehtiotsikoista ja elintarvikelakkouutisoinnista
Vaikka tänään sulauduinkin aika tehokkaasti normikansalaisen muottiin (illan hiilihydraattiövereitä ja siitä seurannutta darraa myöten...), tuhahtelin tänäänkin marketin kassajonossa ilta- ja naistenlehtiotsikoita. "Näin nautit juoksusta aidosti!" Tarvitseeko aiheesta todella kirjoittaa, eivätkö ihmiset muuten osaa nauttia liikkumisesta aidosti? Miksi kukaan koskaan ikinä edes lähtisi juoksemaan, ellei nauttisi siitä aidosti? (Tiedän kyllä vastaukset näihin kysymyksiin, mutta se on niin väärin, etten halua edes uskoa sitä todeksi.)
Hieman vahingoniloistakin naureskelua on viime päivinä aiheuttanut toteutuvasta elintarvikealan lakosta uutisointi. En jotenkin koe ruokatehtaiden seisausta omaa elämääni kovin vakavasti uhkaavana asiana. Kunhan vihanneksia, hedelmiä ja peruselintarvikkeita (joihin leipä, liha ja maitotuotteet eivät nykyisellään minulla kuulu) löytyy jonkun kaupan nurkasta, uskon pärjääväni mainiosti. Vielä paremmin olisi asian laita, jos olisi kesä ja kasvattaisin omat vihreäni - mikä ei nyt vielä ole todellista, muttei kuitenkaan aivan kovin kaukana ensi kesän näkymistäkään.
Seuraan kyllä itse asiassa kiinnostuneena, vaikuttaako tuleva lakko ollenkaan ruokakaappini sisältöön. Mielestäni tässä elintarvikealan lakossa on jopa positiviinen mahdollisuus pientoimittajien tukemiseen - ja yleensäkin ihmisten herättelemiseen pois tehdas(ruoka)elämästä, mikäli nyt kukaan enää pystyy katsomaan omaa napaansa edemmäs paremman ja laadukkaamman elämän mahdollistamiseksi koko järjestelmän sisällä.
Jos haluatte sisäisen hippini mielipiteen asiaan: ei tehtaissa liukuhihnoilla tuotetussa ruuassa yksinkertaisesti voi olla minkäänlaista hyvää karmaa.
--
Nyt kun päivän hiilihydraattiövereistäkin jo (melkein) selvittiin, kiskoin ensi töikseni huiviin maailman yksinkertaisimman vihersmoothien: kourallinen tuoretta pinaattia, 3 dl appelsiinituoremehua. Ja oli niin hyvää ja raikasta, ettei tähän hätään voinut ollakaan parempaa tapaa päättää normikansalaisen raskas päivä.
Illan blogikierroksella törmäsin Unelmien luolamiestytön mielenkiintoiseen ruokavalionkehitystarinaan. Erityisesti kolahti lopun summa summarum: LCHFEA -dieetti (Low Carb High Fat & Everything Awesome). Erityisesti viimeiset pari kirjainta (EA) toimivat ehdottomasti aina!
*) Ei nyt sillä, että olisin muutenkaan kovin tiukkapipoinen vhh-kasvissyöjä - mutta kun ottaa huomioon sen, että vältän turhan lihan, maidon ja viljan syömistä, tajusin, että sinkki saattaa olla ravintoaine, jonka olen jättänyt pidemmän aikaa liian vähälle huomiolle; varsinkin, kun olen samaan aikaan vähentänyt myös ravintolisien käyttöä.
Tästä, ruokavalion vaikutuksista ihoon - sillä ihoni pidempään kestänyt heikompi kunto (jatkuvat satunnaiset näpyt huolimatta muuten suht monipuolisesta ruokavaliosta, joka aiemmin toimi iho-ongelmien taltuttajana) sai minut ensimmäisenä epäilemään jonkin ravintoaineen puutosta - voisin itse asiassa kirjoittaa omiin kokemuksiin pohjaten kokonaisen oman postauksenkin. Ja paremmilla virkerakenteilla, lupaan!
