Huh. Kolmatta (vai neljättä?) viikkoa Kolumbiassa; käytännössä toista (vai kolmatta?) kuukautta tien päällä. Kolme kuukautta ilman omaa asuntoa, omaa huonetta, omaa sänkyä, omaa keittiötä, omaa ruokavaliota ja omaa liikuntarytmiä. Toisten sohvilla nukkumista, onneksi viime aikoina sentään tavallaan omassa huoneessa, omassa sängyssä ja hiukan enemmän omassa rauhassa. Yksityisyys auttaa huomattavasti pään kasassa pitämisessä.

Näytän selvinneen tämän epämääräisen pitkän ajan suhtkoht kasassa ilman valtavia masennus- tai koti-ikäväkohtauksia. Mitä nyt eilen tulin angstanneeksi päiväkirjaan, kuinka kyllästynyt olen juoppokulttuureihin, epäterveellisiin elämäntapoihin, tylsiin ihmisiin ja siihen, että olen jatkuvasti vieraan kielen ja kulttuurin invalidisoima, kykenemätön ilmaisemaan itseäni ulkopuolisille sillä tavalla kuin ehkä haluaisin itseäni ilmaista. Toisaalta jälkimmäinen tunne on ollut läsnä oikeastaan niin kauan kuin muistan - joten ei hätää sen suhteen. Olen tottunut pitämään murinat mahassani, ja toisaalta havainnut sen, että ennen pitkää fiksuimmat ihmiset kyllä näkevät lävitseni. Hätäisemmillä, niillä, joilla ei ole aikaa nähdä pintaa syvemmälle tai heivata sivuun omat turhat ennakkoluulonsa, ei sitten olekaan väliä.

Mutta on kai luonnollista turhautua välillä, myönnän turhautuvani.

Mitä tämä jakso - matkustaminen, kodittomuus, Kolumbia - tekee elämälleni: kääntää sen täysin päälaelleen. Hyvästi säännöllisyys, mielenrauha, terveelliset elämäntavat ja oma rauha. Tervetuloa epäsäännöllisyys ja muiden armon ja vaihtelevan ymmärryksen varassa eläminen... Deal with it.

Ja sitähän minä teen. Nyt kun aloitin tämän postin kirjoittamisen, en tiedä, mistä kaikesta ja miten oikein aloittaa. Valitsin kuvat: 'reppureissaaja muotibloggaa ja kuvaa kolumbialaista ruoka-arkeaan'. Molemmat asiat ovat tavallaan hyvinkin lähellä sydäntäni, kuten lähimmät tai muuten tarkkaavaisimmat teistä tietävätkin. Eivät sentään tärkeimpiä asioita elämässäni, mutta tärkeitä vivahteen antajia kumminkin.

Palataan asiaan hieman myöhemmin. Kun olen saanut hetken kauemmin purkaa ja uudelleenjärjestää palapeliäni.

xxx

E.