Välillä vähän pelottaa

että onnistunkohan mä

tai mitä jos en menestykään,

kun nuokin

toiset

tuntuu osaavan

niin paljon paremmin...

--

Mutta sitten saan palautetta, siitä omasta jutusta, kuinka huippuhomma! ja että mahtavaa, että valitsin juuri sut.

Ja tuntuu sittenkin, että ehkä musta on vielä johonkin. Eikä ilolla silloin ole rajaa.

Ja ehkä, se pieni tutina on merkki askeleesta, joka kulkijan on otettava osoittaakseen itsensä vahvemmaksi kuin on uskaltanut kuvitella(kaan).