En halua vähätellä kenenkään elämänponnistuksia - tai kaikkea kurjuutta, josta myös olen saanut kuulla täällä Bogotássa - mutta minusta tuntuu välillä edelleen siltä, että elämä on minulle yhtä suurta häpeilemätöntä leikkiä.

Saan olla kiitollinen, että minulle on suotu mahdollisuudet tähän.

--

Pystyn muuten parempaankin. Niin paljon parempaan, kuin hät-hätää kokoonkyhättyihin blogiposteihin...

(Tämä vain muistutukseksi itselleni.)