Kirjoitin otsikolla "Lyhyet kuulumiset" kotiin päin sähköpostin, siitä tuli niin hyvin kaikki viime aikaiset ajatukset kiteyttävä, että päätin copy-pasteta tekstin tännekin:

Ensin kiitos pimiömahdollisuuksien etsimisestä; mutta jos pimiö on pyöräilymatkan etäisyydellä, kuljen matkan - etenkin kesällä - mieluummin pyörällä. Auto on mukavuus vain matkoilla, jotka ovat muuten liian raskaita kuljettaviksi. (Pitkistä automatkoista pidän, mutta lyhyemmistä matkoista olen sitä mieltä, että se [auto], niin kuin turha television katsominen, itse asiassa ryöstää ihmiseltä enemmän aikaa kuin antaa. Hitaampi matkantekeminen itse asiassa antaa aikaa.)

Kävin tosiaan alkuviikosta Jyväskylässä. Otin Riinan pyynnöstä kameran mukaan, vaikka olin skeptinen siitä, minkälaisia kuvia pystyisin taskukameralla napsimaan, vaikka kuvattavaa riittäisikin: http://madetolovemagic.vuodatus.net/blog/category/jkl

Kuten olen sanonut, taskukameralla on rajoituksensa (kuvan latteus, kuvaulottuvuuksien puute). Huonolaatuisilla kameroilla kuvaaminen kyllä sinänsä haastaa kuvaajan tekemään töitä välineistönsä rajoissa, mutta jos käytettävissä ei ole tilaisuuden tullen hyvälaatuistakin kalustoa, tekemisestä lähinnä masentuu.

Ajattelin junassa tullessani takaisin Jyväskylästä, kirjoitin muistikirjaan:

"It's about art, not accuracy. But art can be about accuracy."

Kyse on estetiikasta, ei itsearvoisesti teknisistä ominaisuuksista - vaikka toisaalta estetiikankin olemus voi piillä tarkkuudessa.

--

Irtisanoin sitten asunnon. Kesäkuuhun mennessä asunnon tulisi olla tyhjä. Koska minulla ei ole Turussa tiistain jälkeen mitään ihmeellisempää, voisin pikkuhiljaa ruveta jo kasaamaan täältä tavaroita muuttolaatikoihin. Olen yhteyksissä siitä kuinka edistyy.

Turku masentaa välillä, vaikka Aurajoki on kaunis. Kadut ovat pölyisiä, on vaikea hengittää - pölyn (ja pakokaasujen) haju on kaikkialla, paitsi hyvällä tuurilla urheilupuistossa. Lohjalla on puolensa: luonto, vaikken kaupungista muuten perusta. Turussa on hyvä, että pääsen käytännössä vuorokauden ympäri pakenemaan kodin seiniä yliopiston lukusaleihin.

Jyväskylässä oli täydellistä, ihastuin pienensuuren kaupungin moniulotteisuuteen: luontoa ja kaupunkia (mutta vähän autoja), ilman mitään turhaa suurieleisyyttä. Harju, järvistöä (ihastuttava satama laivoineen), yliopistoalue, raikasta ilmaa, kaunista rakentamista. Tuntuu, että Jyväskylässä osataan arvostaa heille siunaantunutta ympäristöä, lenkkireitin varrella oli puitakin tunnelmavalaistu!

Kesältä odotan rauhaa ja aikaa tehdä niitä asioita, joita rakastan. Haluan huolehtia itsestäni (huolehtia muista ja innostaakin, mutta se nyt ei tapahdu kuin antamalla itsensä ensin vapaasti loistaa) ja hengittää rauhassa. Haluan aikaa kaivaa piirustus- ja maalausvälineet esiin, aikaa käydä lenkillä, joogata, venytellä, ihmetellä maailmaa ja jäsennellä ajatuksia. Haluan pienen kasvimaan ja oman pimiön. Näissäkin toiveissa on jo toteuttamista - joista kalenteri täyttyy aivan helposti, jopa niin helposti, että minua pelottaa, että ehdin sittenkin vahingossa tehdä kesästäni kiireisen, mitä tässä vähiten toivon ennen lähtöä Kolumbiaan.

--

Olen myös päättänyt ottaa biologian lyhyeksi sivuaineeksi, kun tulen vapaaehtoistyövuodelta takaisin. Ihan vain siksi, että biologia on aina ollut minulle vahva alue, sellainen, jota ymmärrän - paremmin kuin hyvin abstrakteihinkin asioihin meneviä humanistisia juttuja. Jos kyllästyin tietojenkäsittelytieteiden ihmeellisyyksiin, niin sitä olen kyllä tehnyt myös kääntämistäkin opiskellessa (kyllästymistä tarkoitan).

On aika tehdä ainoastaan niitä asioita, jotka kumpuavat minusta luonnostaan.

Rakkain terveisin,

M.E.