Kävin pyörähtämässä yliopistolla hakemassa paperit ja ohjeet ensi maanantain symposiumia varten. Sitten luin kymmenisen minuuttia tärkeään tenttiin ennen lounastreffejä Liisan kanssa.

Olen erityisesti viime päivinä murehtinut sitä, ettei keskittymiskykyä löydy tästä tytöstä vaan millään. Paitsi silloin, kun pääsen istumaan rauhaisalle puistonpenkille, tuulensuojaisaan paikkaan, johon paistaa aurinko. Ehdin jo tottua viime viikon ajan jatkuneisiin aurinkoisiin ja lämpimiin päiviin. Nyt sisällä istuminen tuottaa suurta tuskaa ja ahdistusta. Olen yrittänyt väkipakollakin tehdä ulkotiloista henkilökohtaista lukusaliani, mutta jos löydänkin tarpeeksi rauhallisen paikan jostakin, tuuli ravisuttelee papereita ja puhaltaa kylmää viimaa takinkauluksesta sisään; vaikka kuinka olisi kerroksittain vaatteensa pukenut, kylmä tulee alle tunnin, eikä lukeminen edisty, ei sitten millään.

Keskittyminenkin on tahdon asia, tiedän sen. Asetan ehtoja ja kuljen rauhattomasti paikasta toiseen hakien rauhaa ulkoisten tekijöiden kohdalleen natsaamisesta. Ei vaan natsaa. Aika valuu välitiloihin, kun en suostu kompromisseihin.

Helpot nautinnot - ovatko ne nyt nautintoja ollenkaan?

Hain sitten kotimatkalla Ruohonjuuresta parempia irtoherkkuja (gojit olivat tarjouksessa, lisäksi mukaan tarttui vähän cashew-kaakaorouhesekoitusta) ja vihreää teetä. Olen elänyt liian monta päivää muuten suht terveellisen ruokailuni ohella sillä "satunnaisella kahvikupposella" ja "ihan hyväksyttävillä satunnaisilla paheilla" - ja huomannut, etteivät ne tyydytä ja verensokerin piikkimäiset nousut tuntuvat kaikkea muuta kuin hyvältä ja raikkaalta. Olen sallinut "satunnaiset paheet" sillä nojalla, että jaksaisin ehkä paremmin (kun en kiellä itseltäni helppoja nautintoja) ja että nämä kiireet hellittävät pian, ja "aikaa itsestä huolehtimiseen on sen jälkeen taas paremmin" (eikä enää edes tee mieli "helppoja nautintoja"), mutta kun en jaksakaan niiden hetkellisten nautintojen jälkeen yhtään sen paremmin...

 

Vihreä tee - etenkin mintulla tai muulla voimakkaalla yrtillä/mausteella maustettu - on siitä hyvää, ettei sen kanssa yleensä edes tee mieli napostella mitään muuta. Kahvin kanssa tulee välillä se ongelma.

(Nyt täytyy silti sanoa, että tällä kertaa kyllä vähän petyin Simon Léveltin mintulla maustettuun teehen. Jostakin syystä se maistui suorastaan tylsän terättömältä. Odotin minttu-vihreä tee -kombolta vähän enemmän kipakkuutta!)

Yritän nyt kuitenkin vielä käyttää tämän illan a) huomiseen espanjan tenttiin ja b) vapunjälkeisen massiiviseen (englannin) kieliopin tenttiin lukemiseen...